Archive for November, 2009

MIELLYTTÄVIÄ PÄIVIÄ

Tuesday, November 10th, 2009

Hirmuisen kivoja päiviä on ollut nyt joitakin. Olen ollut kissojen kanssa ulkona ja eilen tein kissani Sohvin kanssa vähän pitemmän lenkin. On se vaan terhakka kissa. Oli kosteaa, pilvet alhaalla ja tie märkä, paikoin vesilätäköitä, mutta Sohvi tarpoi urhoollisesti ensin edellä ja sitten perässä. Mennessä se juoksee edellä ja haistelee jokaista kortta ja tullessa sillä alkaa olla kiire jo kotiin ja se juoksee edellä ja pysähtyy välillä ja odottaa minua ja kun sanon, että hyvä tyttö, se ryntää taas eteenpäin. Nämä retket merkitsevät minulle aivan yhtä paljon kuin kissalleni. Saan ajatukset kokonaan pois kouluasioista, kun koko ajan täytyy olla tarkkana ettei kisulle satu mitään. Se on hieno tunne, ollaan kuin ihan omissa oloissamme ja unohdetaan kaikki maalliset asiat. Saan happea näillä kävelyillä ja rentoudun. Kunto ei kyllä kohisten nouse, koska vauhti on tietenkin hiljainen, mutta muuten on mukavaa.

Miellyttävältä tuntuu myöskin se, että kuin jostakin ihmeen ja kumman syystä ruotsinkurssi alkoi edetä aivan toisella tapaa kuin pitkään, pitkään aikaan. Tänäänkin tein jo yhden tehtävän ennen päiväkahvia ja se on jo paljon. Olin todella hyvässä vireessä ja tein kai kolme tehtävää kokonaan ja pohjustin aika monta huomista varten. Saan kurssin valmiiksi tällä viikolla ja jo on aikakin. Todellakin se on kauheasti yli aikataulun roikkunut, mutta nyt siis aion tehdä sen pika pikaa ja sitten voinkin jo ilmoittautua viimeiselle ruotsinkurssille. Jos saan sen vielä valmiiksi ennenkuin aloitan joululomani 21.12. niin olen todella tyytyväinen.

Tyytyväinen olen myös siitä, että sain päätettyä tämän joululoman. Pidän kaksi viikkoa, jona aikana laitan kaapit ja komerot taas järjestykseen ja luen läjän romaaneja, ehkä jopa äikkään kuuluvia, mutta ainakin kaikkia niitä romaaneja, joita en syksyn aikana ole ehtinyt lukea. Toivon, että tulisi paljon lunta ja voitaisiin kissojen kanssa vaeltaa metsissä ja maanteillä ja nauttia talvisista maisemista. Sitten kotiin ja omaan tuoliin romaani käteen ja kahvikuppi ulottuville ja sitten vain nautiskella. Miltäs kuulostaa??? Kun minulla ei ole sitä perhettä eikä lapsia, niin tällaisiin ylellisyyksiin on varaa.

Ensi viikonloppuna lähden Helsinkiin. Lauantaina saan lipun KOM-teatterin uutuuteen “Isäni kaikki hotellit” John Irwingin tekstiin. Sunnuntaina on veljeni juhlakonsertti Finlandia-talossa ja sen jälkeen kekkerit KOM-ravintolassa. Yritän vielä sunnuntaina päivällä pistäytyä Picasso-näyttelyssä Ateneumissa. Toivottavasti Helsingin vesivahingot eivät vahingoita Ateneumin varastoja, se olisi kamalaa. Minulla on kissanhoitaja ja nyt vain toivon ja rukoilen etten sairastuisi tai ettei  kissanhoitajalle sattuisi jotain. Lähden kuitenkin konserttiin sitten, jos jotain sattuu ja olen poissa vain yhden yön. Mutta mieluummin kaksi yötä kulttuurin parissa. Mahtavaa.

Olin Tampereen teatterissa viime perjantaina katsomassa “Viimeinen sikaari”-nimistä kappaletta. Esko Roineella oli suuri rooli, jonka hän veti tutulla tyylillään läpi. Muut olivat aika vaisuja, mielestäni. Odotin koko ajan, että milloin se kohokohta tulee, mutta ei sitä tullut. Olihan se hauska paikka paikoin ja teksti oli aika nasevaa, mutta minun mielestäni siitä puuttui se kipinä mikä tekee hyvästä näytelmästä loistavan. Minulla oli kaksi kehitysvammaista mukananai ja he käyttäytyivät kerrassaan mainiosti, paremminkuin minä. Minä sekoilin koko ajan. Mutta hienosti selvittiin kotiin huonosta kelistä huolimatta. Mukava ilta se oli kaiken kaikkiaan.

Minä en voisi elää kokonaan ilman kulttuuripläjäyksiä. Tämä onkin ainoa asia mikä täällä maalla asumisessa mättää. Nautin niin suunnattomasti teatterista ja konserteista, että elän niillä aina pitkän pitkän aikaa.