Arkisto: joulukuu 2010

Ylioppilaita ja juhlaa

keskiviikkona 8. joulukuuta 2010

Otavan Opiston aikuislukio proudly presents uudet ylioppilaat mallia syksy 2010:

Haapsaari Pirita, Raisio
Halttunen Piia, Kangasniemi
Heinonen Kimmo, Espoo
Helander Heidi, Jyväskylä
Hellgrén Hanne, Karkkila
Huhtaniska Laura, Mikkeli
Lehtimäki Viivi, Nurmijärvi
Murtonen Liisa, Mikkeli
Ruohomaa Antti, Tampere
Tikkakoski Reijo, Mäntsälä
Vahtera Katariina, Espoo

Ylioppilas Heidi Helander puhe lakkiaisissa 3.12.2010

yo_heidi_S2010_pieni

Arvoisa juhlaväki: opettajat, opiskelijat, uudet ylioppilaat ja läheiset, jotka ovat tänään juhlistamassa tätä hienoa päivää!

On aivan uskomatonta seistä tässä ylioppilaslakki päässä. Tietokoneella istuminen ei ole ollut turhaa.

Kaikki alkoi vähän alle kolme vuotta sitten, kun löysin netissä surfaillessani nettilukion. Uteliaisuuteni heräsi, voisiko olla olemassa lukio, jossa voi opiskella milloin haluaa ja missä haluaa, opettajat tukevat, mutta eivät huohota niskaan, voi omassa rauhassa tutkia ja perehtyä asioihin. Kaikki riippuu itsestä.

Olen ollut aina kova matkustelemaan, enkä oikein muutenkaan ole pysynyt yhdessä paikassa kovinkaan kauaa. Opiskelun kannalta tämä on ollut melko vaikea yhtälö ratkaista. Nettilukio oli vastaus ongelmaani. Joten päätin lähteä matkalle, joka olisi varmasti mielenkiintoinen.

Sitten sukelsin Muikun ihmeelliseen maailmaan. Matkani varrella olen kehittynyt oppijana, löytänyt itsestäni uusia puolia ja oppinut organisoimaan aikani ja elämäni niin että kaikki sen eri osat: perhe, työ ja opiskelu ovat tasapainnossa keskenään.

Matkan varrelta löytyy paljon positiivisia muistoja: mukavia keskusteluja Skypessä opettajien kanssa, ryhmäkursseilta löydetyt uudet kaverit, ahaa-elämykset, Action-viikko ja positiiviset kurssipalautteet. Kaikki tämä on myötävaikuttanut jaksamaan eteenpäin.

Matka ei ole aina ollut helppo. Mukaan on mahtunut sekä riemua että epätoivoa. Neljän seinän sisällä opiskelu tuo tullessaan haasteita. Ulkopuolisille on vaikea selittää, että en vain istu konella ja surffaa netissä, vaan lasken matikkaa, kirjoitan runoanalyysia tai nauhoitan englanniksi puhetta ydinvoimasta. Mutta eteenpäin on polskittu ja tässä sitä nyt ollaan. Tukea on kuitenkin aina saanut läheisiltä, mikä on auttanut vaikeiden aikojen läpi.

Haluankin kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat jaksaneet ja jaksavat tukea. Haluan rohkaista jokaista uskomaan itseensä ja toteuttamaan unelmiaan. Tulevaisuus on uusia haasteita ja haaveita täynnä, ja tämän suorituksen jälkeen tuntuu siltä, ettei mikään ole mahdotona, jos vaan jaksaa uskoa itseensä.

Kiitos tästä ajasta, ja onnea uusille ja tuleville ylioppilaille!